Historia ja arkkitehtuuri

Voit katsella Signe Branderin panoraamaa Töölönlahden alueelta http://www.hel2.fi/kaumuseo/panoraamat/toolo/tornista_panoraama_kehys.html    (kuvattu Kansallismuseon tornista 1908)

Töölönlahden seutu oli 1900-luvun alkuun asti kaavoittamatonta laitakaupunkia ja maaseutua. Pienimuotoista asutusta alueella oli kuitenkin ollut jo kauan – paljon kauemmin kuin Helsingin niemellä nykyisen keskustan alueella.

Jo 1200–1300 -luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat perustivat kylän alueelle. Mahdollisesti Kisahallin – nykyisen Oopperan tienoilla sijainnut kylä sai nimensä läheisestä pikkujoesta. Joki virtasi suon läpi, siitä nimi Tölå  (suojoki), joka vääntyi myöhemmin muotoon Tölö.  

Historiaa yksityiskohtaisemmin

1600 eKr.

• Töölönlahti muodostuu Taivallahteen johtavan salmen sulkeutuessa ja Helsingin niemen syntyessä maankohoamisen vaikutuksesta.

 1200–1300 jKr.

• Ruotsalaiset uudisasukkaat perustavat kylän Helsinginniemelle.
• Mahdollisesti Kisahallin tienoilla sijainnut kylä sai nimensä läheisestä pikkujoesta, joka laski Pasilan ratapihan tienoilla sijainneesta Töölönjärvestä Töölönlahteen, joki virtasi suon läpi, siitä nimi Tölå ”Suojoki”, joka vääntyi myöhemmin muotoon Tölö.
• Suojaisan lahden rannoilla oli kyläläisten peltoja, niittyjä ja laitumia. 

noin 1500-luku

• Töölönlahden eteläpäässä sijainnut ja sen nykyiseen Eteläsatamaan yhdistänyt salmi sulkeutui maankohoamisen vaikutuksesta, lahden eteläosa muuttui madaltuvaksi ja mutaiseksi Kluuvinlahdeksi, joka ulottui aina nykyisen Runebergin patsaan tienoille asti.

1600-luku

• Vuonna 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Helsingin kaupunki siirrettiin 1640 Vironniemelle, nykyisen Senaatintorin ympäristöön.
• Kruunu lahjoitti 1643 Töölön kylän maat, koko Helsinginniemen, kaupungin käyttöön.
• Töölön- ja Kluuvinlahden länsirannalle tuli kaupunkilaisten peltoja, niittyjä ja laitumia, joista on muistoja nimistössä: lahden kapeimman kohdan molemmin puolin kaupunkilaisten hakoja, siitä nimi Hakasalmi.
• Töölönlahdella sijaitsi 1600–1700-luvulla myös kaupungin tiiliruukki.
• Turun tie, nykyisen Mannerheimintien edeltäjä, syntyi Töölönlahden länsilaidalle 1600-luvulla.

1700-luvun jälkipuoli

• Hyödyn aikakauden hengessä ja Viaporin välittämien muotien innoittamina helsinkiläiset alkoivat kehittää Töölönlahden rantojen puutarhakulttuuria: kauppias Anders Byström perusti Kisahallin tienoille suuren hedelmätarhan karppilammikoineen, kauppias Myhr Eläintarhan alueelle terveyslähteen, maaherra Hans Henrik Boije suuren plantaasin tulevaan Kaisaniemeen.
• Kaupunkilaiset käyttivät matalaa Kluuvinlahtea kaatopaikkana, jonne viskattiin kaikki eläinten raatoja myöten, matalan veden aikaan maisema ja löyhkä olivat hirveitä.
• Epäterveellisen lahden täyttämistä vaadittiin, muutamat rantatonttien omistajat kävivät toimeen omin luvin.
• Augustin Ehrensvärd esitti Kluuvinlahden täyttämistä ja korvaamista kanavalla, mikä osoittautui liian kalliiksi.
• Lopulta Kluuvinlahti jätettiin täyttämättä sotilaallisista syistä, koska sen pohjaton lieju suojasi kaupunkia lännestä tulevilta hyökkääjiltä.

1800-luvun alkupuoli

• Helsingin uusi asema Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina 1812 teki Kluuvinlahden säilyttämisen mahdottomaksi ajatukseksi.
• Uusissa asemakaavoissa Kluuvinlahtea esitettiin täytettäväksi ja muutettavaksi puistoalueeksi, suunniteltiin kanavia ja puistokatuja.
• Kuivatus alkoi 1830-luvulla ja kesti vuosikymmeniä, kuivuville aluille kaavoitettiin useita uusia kortteleita, nykyiset Aleksanterinkadun liikekorttelit ja Rautatientorin seudut, joille rakentaminen oli hyvin hankalaa vetisen ja hyllyvän maaperän takia.
• Kluuvinlahdesta jäi näkyviin vain Kaisaniemen lammikko, nykyasussaan vuoden 1928 mallinen kulmikas betoniallas.
• Töölönlahden rannoille syntyi suurimittaista teollisuutta Kiseleffin sokeritehtaan siirtyessä Senaatintorin kupeesta nykyisen Kansallisoopperan kohdalle 1823, tehdas toimi siellä vuoteen 1965.
• Töölönlahden huviperinteet syntyivät 1820-30-luvulla, jolloin lahden molemmille rannoille perustettiin useita kaupunkilaisten ja aikanaan etenkin ylioppilaiden suosimia ravintoloita kuten Hesperian ravintola ja ravintola Kaisaniemi, ravintoloiden ympärille syntyi vilkasta huvielämää, musiikkia, tanssia, monenkirjavia esityksiä ja tivolitoimintaa.
• Töölönlahden rannoille kaavoitettiin 1830–40-luvulla villatontteja, joita oli tarkoitus käyttää maanviljelykseen, puutarhatalouteen, teollisuuteen ja asumiseen, päämääränä myös kaupungin lähiseutujen kaunistaminen puiden reunustamin tein ja puutarhoin, huviloista huomattavin oli prokuraattori Carl Johan Walleenin 1846 valmistunut Hakasalmen huvila laajoine puistoineen
• Lahtea ympäröivien villatonttien romanttiset nimet ovat yhä käytössä: Linnunlaulu, Mäntymäki, Kreikan vapaussodan innoittamat klassiset nimet Arkadia ja Hesperia, jylhien kallioiden mukaan nimetty Alppila.
• Töölönlahtea ympäröivä puistovyöhyke syntyi 1800-luvun mittaan Kaisaniemen, Hesperian ja Eläintarhan puistojen kehittyessä.

1800-luvun jälkipuoli

• Kaasutehtaan perustaminen Postitalon tienoille 1860 merkitsi uutta aikakautta Töölönlahden mpäristöhistoriassa, sokeritehtaan saasteiden lisäksi lahteen alkoi nyt valua yhä enemmän uudenaikaisen teollisuuden entistä likaisempia jätevesiä.
• Rautatien rakentaminen 1862 mullisti Töölönlahden maiseman, kun rata päätettiin vetää lahden poikki penkereellä, penger katkaisi Kaisaniemen avarat vesinäköalat ja lähes eristi Töölönlahden merestä.
• Kasvava rautatieliikenne vaati lisää maantäyttöjä ja laajeneva ratapiha peitti 1800-luvun jälkipuolella lopulta kokonaan Kluuvinlahden entiset rantakosteikot, Hakasalmen huvila menetti merinäköalansa, jonka tilalle tuli liikenteen ja teollisuuden maisema.
• Helsingin kasvu ja teollistuminen herätti jo 1880-luvulla huolen Töölönlahden saastumisesta, silti lahteen laskettiin yhä enemmän teollisuuden ja asutuksen jätevesiä ja veden laatu alkoi heiketä nopeasti.
• Lahden alkavasta saastumisesta huolimatta Linnunlauluun rakennettiin 1880–90-luvulla lukuisia elegantteja huviloita sivistyneistön asunnoiksi.

1900-luku

• Töölö muuttui kivikaupungiksi 1900-luvun alusta alkaen hyvin nopeasti, runsaassa kolmessa vuosikymmenessä, Töölönlahden rantamaisema urbanisoitui ja monumentalisoitui suurten julkisten rakennusten kohotessa (Kallion kirkko, Kansallismuseo, Rautatieasema, Eduskuntatalo, Postitalo, Olympiastadion).
• Töölönlahden saastuminen saavutti vakavat mitat vuosisadanvaihteessa ja alettiin pohtia ratkaisuvaihtoehtoja: esitettiin kanavan rakentamista Taivallahteen, viemärien ohjaamista pois Töölönlahdesta, koko lahden täyttämistä ja jätevedenpuhdistuksen kehittämistä.
• Dramaattisten kalojen joukkokuolemien vaikutuksesta Suomen ensimmäiset jätevedenpuhdistamot perustettiin Töölönlahden rannalle 1910-luvulla, saastuminen eteni silti kiihtyvää tahtia.
• Eliel Saarinen esitti Töölönlahden täyttämistä 1910-luvun arkkitehtuurivisiossaan, mutta ajatus herätti suurta vastustusta.
• Töölönlahden tilaa tutkittiin paljon 1930-luvulla, jolloin lahden vakava saastuneisuus tuli ilmi, kuormitusta vähennettiin
• Vielä 1950-luvulla esitettiin Töölönlahden täyttämistä esitettiin, mutta kaupunginhallitus tyrmäsi ajatuksen esteettisin perustein
• Töölönlahden saastuminen saatiin pysähtymään vasta 1960-luvulla, jolloin alkoi hidas toipuminen, 1970-luvulla alettiin kiistellä lahden kunnostamisesta, sen keinoista ja kustannuksista
• Alvar Aallon keskustasuunnitelmassa 1962 esitettiin Töölönlahden muuttamista ”romanttisesta karjalaisesta metsälammesta” urbaaniksi, kulttuurirakennusten, valtavan Terassitorin ja massiivisten liikennejärjestelyjen ympäröimäksi vesialtaaksi, suunnitelmasta toteutuivat lopulta vain Finlandia-talo ja Kansallisooppera (toisessa muodossa kuin Aallon visiossa).
• Töölönlahden monumentalisoiminen jatkui 1980–90-luvulla ja jatkuu yhä (Kansallisooppera, Kiasma, Sanomatalo, Musiikkitalo), samalla luonto- ja virkistysarvot ja alueen toiminnallinen kulttuuripuistoluonne ovat korostuneet, puhdistushankkeet konkretisoituneet ja käynnistyneet.
• Alueen keskeisyys on tehnyt alueesta näkyvän silmätikun ja suurten intohimojen kohteen; VR:n makasiinitkin saivat vahvan symboliarvon ennen kaikkea sijaintinsa takia.

Lähde: Helsingin kaupunginmuseo

Töölönlahden historiasta voi lukea lisää seuraavista, kaupunginkirjastosta saatavista teoksista:

Narinkka 1986-87. Helsingin kaupunginmuseon vuosikirja.

Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan. Toim. Simo Laakkonen, Sari Laurila, Pekka Kansanen ja Harry Schulman. Helsingin kaupungin tietokeskus & Edita: Helsinki, 2001.